Blogini lento päättyi jälleen syöksylaskuun, kun unohdin koko paskan. Elävässä elämässäni olen ollut aktiivisempi kuin täällä pikselimaailmassa: Olen kestinnyt lukuisia vieraita, käynyt iltapukujuhlissa, lähtenyt yllätysmatkalle Vilnaan, juossut neukkubunkkerin käytäviä paksun sedän perässä, suunnitellut siltaa, keksinyt juttuja lehteeni, harjoitellut runoa esitystä varten sekä käynyt vähän töissä kustantaakseni osan edellä mainituista. Ottaen huomioon, että valittelen elämäni tylsyyttä suunnilleen kuusi kertaa viikossa, minulle kyllä tapahtuu kohtuullisen paljon kaikenlaista. Voisin hyvin vähentää valitusten määrän n. kahteen kertaan viikossa, mikä tekisi ruikutuksesta huomattavasti uskottavampaa, ja lisäksi se ilostuttaisi Poikaystävää. Hän ei pidä valituksesta, juurikaan.
Mainitsemani sillan luonnostelu on tosin vasta alkutekijöissään. Luonnosten pitäisi olla valmiita huomenna, joten aloitan niiden tekemisen huomenna. Olen kohtuullisen ajoissa yleiseen tasooni nähden.
Luin tänään kiinnostavan kirjoituksen aikarajoista ja mattimyöhäisistä. Jonkun tutkijan (kyllä, "jonkun tutkijan") mukaan asioiden tekeminen viime hetkellä voi olla oire paitsi laiskuudesta, myös eräänlaisesta kympin tyttö -syndroomasta. Joiltakin ihmisiltä on lapsesta asti odotettu enemmän kuin rivijäseniltä. Kun kaveri sai kehut kasista todistuksessa, kympin tyttö sai moitteet ysistä. Tämä tuleva perfektionisti ja kaltaisensa alkoivat ajatella, että suorituksilla mitataan henkilöä itseään, eikä itse suorituksia. Nyt vaihdan sujuvasti yksikön ensimmäiseen persoonaan, sillä puhun tietenkin itsestäni.
Tämän tutkijan mukaan taipumuksessani aloittaa kaikkien kurssitöiden tekeminen myöhässä on kyse siitä, että koska kurssitöitäni arvosteltaessa arvostellaan mielestäni suoraan minua itseäni henkilönä, on kyseessä aina suuri ja pelottava asia. Koska tosissani tekemäni työn kritisointi ja runttaaminen tarkoittaisi minun persoonani polkemista maahan, on helpompaa olla tarttumatta tehtävään ja pitää hällä väliä -asenteesta kiinni niin kauan kuin mahdollista. Arvostelu tuntuisi niin pahalta, että työn palauttaa mieluummin myöhässä postiluukusta kuin ajoissa harjoitustyökritiikkiin.
Juttua lukiessa teoria tuntui oivaltavalta, mutta tähän kirjoitettuna itsestäänselvältä. Olenkohan kadottanut jonkin tärkeän pointin matkan varrella!
Niin tai näin, joka tapauksessa olen ainakin laiska.
