Äidilliset tunteet ovat ok ja tavallaan hyväksyttäviä, jos ne liittyvät omaan lapseen, jonka äiti sattuu itse olemaan syntymän tai joidenkin virallisten papereiden kautta. Siinäkin tapauksessa ylitsevuotava hössöttäminen on valitettavaa, ja jos ei pysty enää keskustelemaan muusta kuin vauvan ulosteen väristä, se on ihan game over ja oma elämä eletty. Raakaa tekstiä, jonka takana en missään tapauksessa pysty äitiydyttyäni seisomaan, ja nytkin lähinnä kyyristelen matalana puolustusasemissa.
No, äidit ja vauvat ovat kuitenkin ihania, ja hormonimyllerrykset selittävät paljon. Mutta se on mielestäni ehdottomasti liikaa - l i i k a a, ymmärrättekö -, jos äitimäinen hössötys kohdistuukin koiraan tai kissaan tai poikaystävään, tai johonkin muuhun, mikä saattaa osittain vaikuttaa vauvalta, mutta kuitenkaan ehdottomasti ei ole sitä. Sellaisissa tapauksissa kiintymys pitää osoittaa coolisti ja ilman (julkista) lässyttämistä.
Tänään odottamaton kuitenkin tapahtui, odottamatta, kuten odottamaton yleensä tapahtuu: Kasvimme nuppu oli hiukan auennut, ja oma nuppini toimi välittömästi samoin. Istuin kasvin ääressä hössöttämässä, ottamassa kuvia, tutkimassa mullan kosteutta ja nypräämässä kasvin lehtiä onnellisena miettien, kuinka paljon Poikaystävä ilahtuu. Minulla on katsos käsittämätön taito tappaa kasveja, vaikka haluan niille pelkkää hyvää.
Ja tämä on kuitenkin ollut meillä jo viikon!!!
 |
| tässä se pikku höpöliini on |
 |
| pikku kukkia!!! eikä! |
 |
| jopa ihania syömäkelvottomia pikku hedelmänretaleita |
Ei se mitään. Tai no kyllä se tietysti jotain, mutta ei NIIN paljon mitään. Ehkä se menee ohi.
VastaaPoistaItse olen kehittänyt äidillisiä tunteita esim Alkon myyjään ja omiin askarteluihini. Huoh.
alkon myyjään??
VastaaPoistaSe oli niin epävarma ja surusilmäinen ja sillä oli ainakin viisi kokoa liian iso liivi. :( Pikku raukka.
Poista