Hääunelmia

Olin unohtanut, että pidän yllä tällaista sähköistä päiväkirjaa, ja elelin elämääni tyytyväisenä kirjoittamatta siitä sanaakaan ylös.

Olen varmaan tiedostamattani yrittänyt unohtaa. Kirjoittaminen kun vaatii aivotyöskentelyä. Minulla olisi kova halu aivotyöskentelyn sijaan pitää aivolomaa. En ole päässyt katsomaan televisiota varmaan kuukauteen.

Digiboksi hajosi muutossa. En ole mikään töllöaddikti, mutta nyt television ruudun tuijottaessa minua päivästä toiseen yhtä pimeänä ja viihteettömänä huomaan kaipaavani sitä. Suorastaan huolestuttavaa, etten todella keksi mitään muuta yhtä koomaista huvittelumuotoa. Ja vielä huolestuttavampaa on se, että minusta tuntuu kuin todella tarvitsisin sitä - ihan hiukan, edes joskus!

Päivät kuluvat oikeastaan mukavammin näin - kavereilta tai töiltä televisio ei ole koskaan vienyt aikaa, mutta itsensä hoivaamiselta kyllä. Nyt ryhtyy taas herkemmin luomaan ja taiteilemaan, hoitamaan roikkumaan jääneitä asioita, lukemaan kirjoja ja jopa siivoamaan tylsyyden karkottamiseksi.

Mutta kunpa saisin edes kerran viikossa katsoa Satuhäät...