keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Koko elämä määriteltynä

Onnistuin järkyttämään tuttavaa kirjastossa.

(Kirjasto on tietenkin sikäli huono järkyttämispaikka, että kauhistuneet älähdykset häiritsevät lukurauhaa. Onneksi kohdehenkilö kuitenkin piti tunteensa aisoissa, eikä paljastukseni häirinnyt lukijoita.)

Minä: ...ja sellaisia kuulumisia. Ja siis poikaystäväni lukee joka päivä pääsykokeisiin, niin siksi mulla on koko ajan tylsää.
Pian järkyttyvä henkilö: Hah, tosiaan koska poikaystävähän on tietenkin koko elämä...
Minä: No kyllä se on tällä hetkellä!

Pelästyin itsekin spontaanin rehellistä ja hiukan hyökkäävää vastaustani, ja aloin heti selitellä. Tiukka tosiasia kuitenkin on, että minulla ei asu Turussa tällä hetkellä kovinkaan paljoa omia kavereita. Paitsi että herään, syön ja menen nukkumaan Hemmon kanssa, niin myös kaverit, joita näemme, ovat alunperin Hemmon kavereita. Kun haluan vaikka omaa aikaa kaupungilla, pyydän Hemmolta kyytiä sinne ja takaisin. Onhan se nyt hiukan järkyttävää!

Tästä syystä vanhan ystävän kutsu viettämään iltaa hänen poikaystävänsä kimppakämppään oli enemmän kuin tervetullut. Minun ihan omia uusia kavereita, voi juku! Ja vielä kimppa-asujia, jotka ovat hengaajien aatelia. Minua ilahduttavat sellaiset piirit, joissa lätistään turhia kaikesta maan ja taivaan väliltä. Esimerkiksi opiskelijaporukoissa jutellaan usein omista kursseista ja opinnoista, oman yliopiston bileistä missä ollaan oltu yhdessä tai omasta alasta muuten vaan. Vastapainoksi on niitä porukoita, joissa ei viitsitä kyllästyttää toisiaan jaarittelemalla ikuisesti samoja juttuja. Sellaiseen joukkoon on helppo ulkopuolisenkin sujahtaa välillä viihtymään. Ja kommuuneissa yleisesti vallitsee mielestäni tällainen paskanjauhannan ilmapiiri.

Käsittääkseni on muodikasta liittää blogiin kuvia mausteeksi, jotta tekstiä ei ole niin raskasta tarpoa läpi. Haluaisin siis esitellä sinulle kämpän, josta olen nyt ollut kaksi päivää niin innoissani, että hengitän vain nopeaa pintahengitystä eikä varpaissani ole tuntoa. Toivoisin siis, että saisimme sen.


Voisin alkaa tästedes kutsua poikaystävääni Hemmon sijaan Namuksi. Vai onkohan se vähän liian löperöä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti