Voisin nyt esittää eriävän mielipiteen (vaikkakin kaikki taiteilijat aivan varmasti ovat narsisteja). Omakuvien piirtämiseen on hyvin selkeä selitys. Peilissä on ilmainen, kärsivällinen malli, joka ei varmasti loukkaannu, jos hän näyttää piirrustuksessa typerältä. Tässä siis syy, miksi luonnoslehtiöni on täynnä kuvia kiukkuisesta, tummatukkaisesta ja aika karkean näköisestä nuoresta naisesta.
Kiukkuisesta siksi, että minulla on sukuperintönä hyvin tuimat kasvonpiirteet. Karkealla tarkoitan sitä, että minulla on tapana kuvata itseni rumana ja maskuliinisena. Liioittelen mielelläni nenäni ja leukaperieni kokoa, piirrän pienet silmät lähes keskelle päätä, ja silmänaluset ja kasvojen juonteet ovat korostetussa asemassa.
Luulisin, että tottumuksessani on kyse ihan perisuomalaisesta itseinhosta ja nöyryydestä. Sillä olisipa noloa, jos huomaisin kaunistelevani piirteitäni, tai etenkin, jos joku muu huomaisi sen. "Hah haa kuvitteletko olevasi tuon näköinen", tämä ilkeä luonnoslehtiöni selailija sanoisi. Olisin sitten ihan että, "no en, tietenkään". Ja sen jälkeen meillä olisi kiusallista, ja olisin varmaankin punastunut ja ihmettelisin miksi olen antanut luonnoslehtiöni niin ilkeälle henkilölle.
Tänään koitin olla itselleni erittäin hellämielinen, mutta piirroksen nainen näyttää niin julmalta, etten voi lisätä kuvaa tänne, vaikka se olikin aikomukseni. Vannon, että kun olin skannannut tuon ilkeän naisen, pelästyin aivan helvetisti hänen tuijotustaan ruudulta. Jotta emme olisi peloissamme, vaan hyväntuulisia, viihdytän teitä iloisella pöllön kuvalla (johon tunnustan myös hieman samastuvani. Jotta se sopisi otsikon alle, voimme hyvinkin tulkita sen omakuvana):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti