Pidän itseäni epäonnistuneena bloggaajanalkuna, sillä ensimmäisestä eli viimeisimmästä postauksestani on kulunut 17 päivää (yli kaksi viikkoa!) ilman, että olisin tuottanut mitään uutta sisältöä. Startti on siis tahmea. Kuin toffee. Saimme tosin joululahjaksi todella kovaa toffeeta (ei lainkaan tahmeaa) - niin kovaa, että pakkauksessa oli myös toffeevasara herkun paloittelua varten! En olisi ikinä kuvitellut tarvitsevani toffeevasaraa, ja nyt minulla on sellainen. Ehkä sitä voi käyttää myös lääkärileikkien reaktiovasarana.
Ei sillä, että leikkisin useinkaan lääkäriä. Mutta se on totinen tosi, että turhan materian kerääminen ympärilleen tuntuu erityisen typerältä nyt, kun asumme väliaikaiskodissa. Poikaystäväni (kutsutaan tästä lähin häntä vaikka nimellä Hemmo) vanhemmat ovat reissussa, ja me asumme heidän erinomaisessa, tilavassa, valoisassa, itse asiassa vastavalmistuneessa omakotitalossaan. (Tarkalleen ottaen keskeneräisessä. Ei vain kuulostanut yhtä hienolta.) Minun kaikki rakkaat tavarani, lautapelini, kirjani, mausteeni, cd-levyni ja kynsilakkani ovat pahvilaatikkopinojen uumenissa autotallissa. En edes ymmärrä, miten muuttolaatikoita on niin paljon. Mutta varmastikaan en halua seuraavan muuton tullen pakata kaiken maailman toffeevasaroita jonon jatkoksi.
(Salaisuus, jota en muuttomiehille, eli auliille ystävillemme, missään nimessä kerro, koskee vanhimpien laatikoiden sisältöä. Sinullakin varmaan on muistojen laatikko, jossa säilytät vanhoja pehmoleluja ja piirustuksia. No, minulla oli kakara-aikoinani harrastuksena kerätä eri maiden hiekkaa. Jotenkin nuo vesipulloihin pakatut rantahiekat ja pikkukivet ovat kulkeutuneet matkassa tähän päivään asti. "Muistojen laatikkoni" painaa jopa enemmän fyysisesti kuin henkisesti.)
Seuraava muutto, tervetuloa muuttomieheksi, on edessä toivottavasti pian. Viihdyn täällä, mutta kaipaan kipeästi jotain koloa, mikä olisi ihan OMA. ("Omistamisen Mieletön Autuus.") ("Olenhan Minäkin Aasi.")
Blogini aktiivisena seuraajana sinua kiinnostaa varmaankin, kuinka aamuheräämiseni nykyään sujuvat. Olen hankkinut joitakin apuvälineitä:
1 Kirkasvalolamppu
2 D-vitamiini
3 Valo- ja radioherätyskello
4 Niin leveä sänky, etteivät Hemmon yritykset litistää minua unissaan alleen onnistu.
Mikään edelläolevista ei ole vakuuttanut minua tehokkuudellaan. Yöunen laatu on tosin parantunut apuvälineellä "4". Tärkeintä on kuitenkin ehdottomasti
5 Päämäärä.
Minusta tulee loistava mainos-/graafinen suunnittelija, tai vähintäänkin keskiverto mainos-/graafinen suunnittelija, ja tätä päämäärää varten minun tulee herätä, jotta voin valmentaa itseäni. Piirtää, kirjoittaa, keksiä hulluja ideoita, katsella valokuvia, katsoa elokuvia (totta kai se on tärkeää), lukea kirjoja ja lehtiä (sivistystä... tiedäthän), ja muuten vain nauttia elämästä ja olla niin saatanan varma itsestäni. Viimeisen kanssa on vielä melkoista kamppailua, mutta pikku hiljaa... "Tahmee startti, himmee spurtti" kuten sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti