Pupujen mahdollisuuksista

Tänään on ollut aivan uskomaton päivä. Ehdin jo innostua, kun kiinteistöhenkilö soitti minulle asunnosta, josta piirsin haaveisia kuvia tänne aiemmin. Puhelun tarkoituksena oli kuitenkin vain tiedustella, olemmeko vielä kiinnostuneita asunnosta, vai lopahtiko kiinnostuksemme eilen kirjoitetun hakemuksen jälkeen - "Soitan tämän puhelun siis kaikille hakemuksen jättäneille, ja teitä olikin kuule aika paljon, varmaan kaikki näytössä käyneet. Juu u. Että nyt ihan vaan tarkistellaan, onko tullut muutoksia." Kiinteistöhenkilö lupasi, että asunnon saaja selviää viimeistään huomenna.

Kun hän puolen tunnin päästä soitti uudelleen, hänellä oli älyttömien kysymysten sijaan hyviä uutisia! Rakas lukija, nyt voin kertoa sinulle, kuinka saat minkä tahansa kämpän, vaikka hakijoita olisi kymmeniä ja kymmeniä. Etsimme pitkäaikaista kotia, sanoin. Osaisimme todella arvostaa siistiä asuntoa kauniista talosta, sanoin. Asunto tuntui heti kodilta! Vielä enemmän se tuntuu kodilta, kun saamme avaimet käteen! Ja muutamme sinne, voi veljet, sitten se vasta kodilta tuntuukin, mitä kodeimmalta kodilta.

Jotta hyvistä uutisista tulisi ähky, kuulin tänään, että pääsen rakkaan ystäväni kanssa tekemään ohjelmaa Tampereen teekkareiden Wappuradioon. Nuhainen ja nariseva ääneni pääsee jälleen radioaalloille. Lupaan, että pääasiassa soitamme musiikkia.

Mutta, yhden onni on toisen, mm, ikävä tapahtuma. Ja niin karma näytti kyntensä jälleen: samalla, kun minä iloitsin, toisaalla surtiin käsittämätöntä raakuutta.

Iso hurtta tappoi pikkupupun.

Kaikille koirille haluaisin täsmentää, että itsemurhapupusarjakuvien luomasta virheellisestä käsityksestä huolimatta puput ovat erittäinkin elämänhaluisia ja -iloisia kavereita. Kyseiseltäkin viattomalta pupulta jäi käyttämättä monia mahdollisuuksia, tutkimatta monia polkuja elämän luonnonsuojelualueella. Pupu olisi voinut haluta esimerkiksi

(Alarivillä lukee että "hattuteemaan pureuduttiin", kuten varmasti arvasit.)

Hyvästi, pupu.

// Juuri äsken hämmästyin pientä otusta, joka loikki pihalla, heti lasioven takana. Se pysähtyi, heilutteli minulle korviaan ja puputti että "ei hätää, täällä ollaan".

(Perustuu tositapahtumiin.)